Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Armo on suuri

 

Meille on hyväksi, että turvaudumme lupauksiin, joissa meille turvataan ikuinen elämä Jumalan luona. Jumalan sana Raamattu on tien ja suunnan näyttäjä.

 

Paavali kirjoittaa seuraavia asioita, jotka kannattaa lukea tarkasti. Selitys avartaa asioita ja siksi Novumin selitys on myös hyväksi lukea.

Efesolaiskirje, luku 2:

Kuolemasta uuteen elämään

Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikkomuksiinne ja synteihinne.

2. Niissä te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan tahdon mukaan, sen hengen, joka nyt vaikuttaa tottelemattomuuden lapsissa.

3. Heidän joukossaan mekin kaikki ennen elimme lihamme himoissa tyydyttäen lihan ja mielen (ajatusten) haluja ja olimme luonnostamme vihan lapsia niin kuin muutkin.

4. Mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, on rakastanut meitä ja suuressa rakkaudessaan

5. tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikkomustemme tähden, eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa. Armosta te olette pelastettuja.

6. Jumala on herättänyt meidät yhdessä hänen kanssaan ja asettanut yhdessä hänen kanssaan istumaan taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa,

7. osoittaakseen tulevina maailmanaikoina ylenpalttisen runsasta armoaan hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa.

8. Armosta te olette pelastettuja uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -

9. ette tekojen kautta, ettei kukaan voisi kerskailla.

10. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa niitä hyviä töitä varten, jotka Jumala on ennalta valmistanut, vaeltaaksemme niissä.

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Ef. 2:1-10)

Kuolemasta elämään

1.Luonnostamme olemme kaikki rikoksiimme ja synteihimme kuolleita. Ihminen on hengellisesti kuollut, kuollut Jumalan näkökannalta (Joh 5:24-25; Room 3:23). Nämä sanat viittaavat efesolaisiin ja pakanoihin yleensä, mutta juutalaisetkaan (»mekin», j. 3) eivät ole poikkeus.

Puhuttuaan Jumalan valtavasta voimasta uskovan elämässä, siitä voimasta, joka ilmeni Kristuksen ylösnousemuksessa (1:19 ss.), apostoli muistuttaa nyt, että tämä Jumalan voima ilmenee hänen lukijoissaan. Heidät on tehty eläviksi. Tämä on siis jo tapahtunut, se ei ole tulevaisuuteen kuuluva tapahtuma. Heidän elämässään on tapahtunut ratkaiseva muutos. He ovat siirtyneet kuolemasta elämään, saatanan vallasta Jumalan omiksi. Vrt. Joh 5:24; Kol 1:13; 2:13.

2."Vaeltaminen" merkitsee Raamatussa jokapäiväistä käyttäytymistä, elämäntapaa. "Tämän maailman menon mukaan" eläminen tarkoittaa ajan henkeen mukautumista. Ihmiselle, jota ei ole herätetty hengellisestä kuolemasta elämään, on luonnollista elää sillä tavalla. Niinpä on hengellisen kuoleman merkki, jos ihminen on tämän maailman ajattelutavan orja, niiden normien, joiden keskipisteenä on ihminen ja jotka ovat Jumalan tahdon vastaisia. "Ilmavallan hallitsija" on saatana. Sen tavoitteena on aina ollut ihmisen saattaminen ristiriitaan Luojansa kanssa. "Tottelemattomuuden lasten" tunnusmerkkinä on uppiniskainen suhtautuminen Jumalaan. Tämä on ollut ihmissuvulle ominaista aina Aadamin lankeemuksesta saakka.

3.Juutalaiset ja pakanat asetetaan samalle tasolle. Paavali ei puhu tässä vain »teille», vaan sanoo »mekin». »Tottelemattomien joukossa olette olleet niin te kuin minäkin.» Tämä tottelemattomuus ilmeni siten, että he elivät "lihansa himoissa. Liha" kuvaa tässä meidän luontoamme, ja "himot" ovat ominaisia turmeltuneelle ihmisluonnolle. "Vihan lapsia" tarkoittaa niitä, jotka ovat Jumalan tuomion alaisia. Jumalan vihan on lopulta kohdattava niitä, jotka eivät halua kääntyä hänen puoleensa. Vrt. Room 1:18; Joh 3:36.

4.Jumala on riittävä kaikille ihmisille, hän on "laupeudesta rikas". "Mutta" on tässä painokas sana. Se jatkaa ajatusta jakeesta 1 ja osoittaa, mitä Jumala on tehnyt, jotta me voisimme välttyä vihalta ja elää sen sijaan hänelle. Pyhä Jumala ei voi sietää syntiä, mutta rakastava Jumala ei myöskään voi jättää ihmisiä avuttomina synnin valtaan (Room 5:8).

5.Tämän pitkän virkkeen tärkeimmät sanat ovat "tehnyt meidät ... eläviksi Kristuksen kanssa". Käytetty verbi esiintyy Ut:ssa ainoastaan tässä ja Kol 2:13:ssa. "Sydzèopoieo" muodostuu sanoista "syn", 'kanssa' ja "dzèopoieo", 'tehdä eläväksi'. Jumala herätti Kristuksen fyysisestä kuolemasta, ja samalla tavalla hän on tehnyt meidätkin eläviksi valtavalla voimallaan. Kristus nousi ylös ja istuutui Jumalan oikealle puolelle, ja samoin meidätkin on herätetty hänen kanssaan (j. 6). Asiayhteys 1:19 ss.:n kanssa on selvä. Jumalan "armo" on meidän pelastuksemme lähde. Koska me olimme kuolleet rikoksiimme ja synteihimme (j. 1), on täysin selvää, ettei meillä itsessämme ole mitään mahdollisuutta pelastua.

Pelastus oli ja on Jumalan työ Jeesuksessa Kristuksessa.

6.Samanlaisia ajatuksia Paavali ilmaisee kohdassa Room 8:17, jossa hän puhuu siitä, että Kristukseen uskovat pääsevät hänen kanssaan osallisiksi perinnöstä ja kirkkaudesta. Nyt me olemme "Kristuksessa", mutta kun hän tulee noutamaan omiaan, me saamme olla hänen "kanssaan". Jumalan armoteko vaikuttaa kahdella tavalla. Edellisessä jakeessa sanottiin, että hän on tehnyt meidät eläviksi, ja tässä, että hän on herättänyt meidät. Olemme siis osallisia Kristuksen ylösnousemuksesta. Lisäksi apostoli sanoo, että Jumala on asettanut meidät Kristuksen kanssa "taivaallisiin". Koko ajan korostuu Kristuksen ja hänen omiensa läheinen yhteys. Vrt. Kol 1:20.

7.Monikkomuoto "tulevina maailmanaikoina" osoittaa apostolin ajatelleen tulevaisuutta kehitysvaiheina, joiden mittaan Jumalan armo tulee yhä selvemmin ilmi. Kautta koko ikuisuuden Jumala on tekevä kirkkauttaan tunnetuksi seurakunnassaan, joka on hänen mestaritekonsa. Seurakunta on oleva ikuisena esimerkkinä hänen armostaan. Tämä armo on »varastoitu» Kristukseen.

8.Kenelläkään ei ole vähäisintäkään aihetta kerskua pelastuksesta. Se on lahja, jonka Jumala antaa armosta Kristukseen Jeesukseen uskoville. Pelastuksemme lähtökohta on Jumalan vapaaehtoinen hyvyys, jonka saamme osaksemme täysin ansiotta. Meiltä edellytetään vain sitä, että haluamme hyväksyä Jumalan armotarjouksen. Tämän osoitamme uskomalla Kristukseen, siis luottamalla häneen ja tottelemalla häntä. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö armo olisi Jumalan lahja. Mutta myös todellinen usko on Jumalalta saatu lahja.

9.Mitä merkittävämpiä ja parempia ihmisen teot ovat, sitä suurempi kiusaus hänellä on luulla niiden merkitsevän jotakin. Mutta pelastus tai meidät pelastuksen yhteyteen saattava usko ei ole inhimillisen ponnistelun tulosta. Paavali korostaa usein tätä tosiseikkaa. Koska Jumala on valmistanut pelastuksen armosta ja koska ihminen ottaa sen vastaan uskomalla, ei kenelläkään ole mitään kerskaamisen syytä (Room 3:20,27). Ainut, mikä jotakin merkitsee ja mistä on aihetta kerskata, on Jeesuksen Kristuksen risti (1 Kor 1:31; Gal 6:14). Jos pelastus olisi tapahtunut tekojen tähden, armo ei olisikaan armoa (Room 11:6).

10.Hyvät teot ovat pelastuksen seurausta, eivät sen syy. Meitä ei ole pelastettu hyvien töiden kautta, vaan niitä "varten". Pelastusta on mahdoton omistaa itselleen hyvien töiden inhimillisellä perustalla. Mutta toisaalta pelastuksesta osalliseksi päässyt ei voi todistaa sitä muutoin kuin hyvillä teoillaan. Jumalan omien vanhurskas elämä ja heidän hyvät tekonsa puhuvat heidän pelastuksensa aitouden puolesta. Me vaellamme Jumalan edeltäpäin valmistamissa hyvissä teoissa. Hän on valmistanut kansansa palvelustyöhön, ja hän valmistaa myös sen erityisalueen, jolla kukin saa palvella.

 

 

Sivun alkuun

 

©2019 KUNINKAAN POIKA - suntuubi.com